Tulkki

Omaiseni soittaa palvelutalosta. Hän kertoo kaiken olevan huonosti.  Ei saa mennä ulos, ei ole talossa mitään toimintaa, hiljaista on kuin huopatossutehtaassa. ja huonekkin on sotkussa. Minun pitäisi  (ikäänkuin rivien välistä) lähtiä heti paikalla laittamaan asioita kuntohon. Kuuntelen ja kerron hänelle, että kyllä ulkoilla saa siinä mukavassa puutarhassa missä juotiin kahvit. Selitän hänelle, että ehkä henkilökuntaa on sen verta vähän viikonloppuna töissä jottei ole rahkeita nyt muuhun.  Tyytymättömänä hän lopettaa puhelun. Odotan hetken ja soitan henkilökunnan puhelimeen. Otan asian reilusti puheeksi ja saan vastauksen jotta kyllä vireketoimintaa on ollut joka päivä. Niihin on saanut osallistua ihan oman valinnan mukaan.  Ja että huonekkin kyllä on siisti.  No, tätä en epäilekkään, ja vaikkei cd .t  nyt olisikaan oikeassa kotelossaan, ei sekään haittaa.  Kuuluhan silti levyltä musiikki, tuumaan. Huolenaiheeni sottaessani henkilökunnalle ei todellakaan ollut omaiseni kertoma asia vaan itseasiassa halusin tuoda esille aika tärkeän seikan.  Omaiseni haki huomiota  kertomallaan ja taas  minä puolestani toin esille kertomallani, ettei omaisen pidä uskoa ihan kaikkea mitä omainen kertoo.  Ja tämän  hoitaja hienosti lopulta nappasikin.  Tosin, itsekkin hoitajana, olen nähnyt erillaisia käytäntöjä. Voidaan sanoa, että toimintatuokioon/,viriketuokioon  voi osallistua mieltymyksensä mukaan.  Voidaan siis kysyä kerran. Saat vastauksenkin kerran, Ei.  Ja sitten kyselyt jäävätkin  siihen. Tietenkään ei pakoteta, mutta automatic asukas  sanoo ensin ei. No, uskon kuitenkin että näillä resursseilla tehdään kaikki se, mitä tehtävissä on. Parhaansa varmasti tekeevät.  Niinpä puhelu päätyi siihen. , että ymmärsimme kaikki toisiamme. Pyysin viemään omaiseni puutarhaan (jäähylle) juomaan pullakahveet. Taidan olla loppuviimein "se kamala omainen " Mutta kyllä tämä on välillä kun nuoralla tanssia. Olisi huomattavasti helpompaa, kun.se lojuisi maneesilla.