Pyhät unet

Joulun pyhät, taianomaisen joulunpyhät. Nainen istui kirjoituspöytänsä ääressä ja pyöritteli sulkakynää.  Kynttilä valaisi huonetta ja tuli räiskyi takassa. Huone leikki tulesta tulevilla varjoillaan. Kissa, punainen, aika komea katti kehräsi vihreään nojatuoliin käpertyneenä ja  nautti takan lämmöstä. Pienestä ikkunasta näkyi  kuinka lumi leijaili hiljaa peittäen koko pihan valkoisella peitollaan. Jälkeäkään ei lumessa ollut, hohti vain kauniina ja puhtaana.  Ranskalaistyyppiset katulamput valaisivat pihaa , ne saivat näyttämään pihan mystiseltä. Yhtäkkiä tuuli pyyhkäisi kadun poikki pihaan, se kolkutteli ikkunaa saaden kissan kurtistamaan kulmiaan. Nainen käveli ikkunan luokse ajatellen, että varmistaisi ikkunan olevan kiinni, vaan sepä aukesi, lennätti tuulen sisälle napaten sulkakynän pyörteeseensä. Se näytti hetken siltä, että pyörisi päämäärättömästi ilmassa.  Nainen seurasi katseellaan kynää, joka pikkuhiljaa alkoi rauhoittumaan ja laskeutumaan alkaen kirjoittamaan selvästi  pihamaan lumeen  jotakin. Yksi katulampuista sammui juuri sillä hetkellä ja  sanat lumeen alkoivat muodostumaan. "Toivo, usko ja luota."  Nainen luki sanat toistaen ne ääneen. Kietoutui viillaviittaansa  tiukemmin ja sulki ikkunan.  Kissa, joka oli häiriintynyt tuulesta kävi jälleen kerälle nojatuoliinsa. Nainen istuuntui uudelleen kirjoituspöytäsä ääreen, miettien näkemäänsä. Viimein hän nyökkäsi kissalleen 'juuri niin,  Toivo, usko ja luota " Jos et  toivo, et voi uskoa, jos et  usko , et voi luottaa."   Hän puhalsi kynttilän sammuksiin ja jäi istumaan takkatulen valoon. 

Kahdeksan vuotta sitten.

Kun olin aivan pikkuinen tyttö, mummoni kertoi aaton aattona  tarinan.  Vanhan tarun mukaan, eläimet saavat puhekyvyn aattoyönä puolen yön aikaan. Kuuntelin  hyvin tarkkaavaisena tuota tarinaa   Niinpä aattoyönä hippailin navetan oven taakse ja koitin kovasti kuulostella mitä eläimet juttelisivat ...  En paljasta enempää, kuinka tuona yönä kävi, mutta päätin jatkaa tarinaa eteenpäin, sitten kun minulla itselläni olisi lapsia.  

 Kun sitten nukuttelin omia lapsiani aattoa vastaisena yönä, kerroin heille saman tarinan.  Toivon, että tuo tarina ei unohdu , vaan jatkaa perinnettä. ja toivon, että en tule niin vanhaksi, ettenkö vielä  osaisi ja muistasi kertoa  sitä lapsenlapsilleni, jos omat lapseni eivät  tarinaa muista kertoa lapsilleen. Joulussa on aina ripaus taikaa, uskon niin. Pieni pilke silmäkulmassa, hymy ja lämmin ele tuovat juuri oikean joulumielen.  ;) Rauhaisaa, Lämpöistä ja mukavaa Joulua kaikille . ;)

Joulukirjoitus vuodelta 2016

Joulu juhlista jaloin, vai onko? Eikö joulu voisi asua sydänmessä joka hetki? ~ niin, xaikeaa, itse kullekkin.  Joten hyvä kun edes yhtenä päivänä vuodesta on  jalopäivä kaikilta kaikille. Ei voi sanoa että olisi ollut pask..vuosi, mutta aika rankka sellainen.  Niin että jos hiuksissani näet hieman harmaata, on se tullut syystä. Hampaissa sentään ei vielä ole kultaa, niinkuin vanha, ikivanha sananlasku sanoo.  Alkuvuosi meni aika mukavasti.  Alkukesästä syksyyn oli hiukkasen rankempi jakso.  Pahimmista kuitenkin taidettiin selvitä ja näyttää siltä että nyt on aikasta tyyntä.  Markkinoita tuli kierrettyä ja vinkiksi antaisin että kannattaa varata itselleen kaikista syrjäisin paikka ja sitten voit kuvitella olevasi  harrastuksesi ja harrastuskavereittesi kanssa samassa leirissä.   Tämä toki ei koske kaikkia markkinoita, ainoastaan niitä joita olet ollut pystyttämässä ja rakentamassa sekä levittänyt sanaa  tuosta  tapahtumasta, (jo aikojen alussa).  Toisen vinkin antaisin, jottei kannata mennä kaverin häihin, jos et ole täysin tietoinen ketä häihin on kutsuttu.  Vieraslistalla kun saattaa olla tuttaviasi jotka ovat pyydetty myöhemmin tulemaan tai ei ollenkaan.  Siispä kysäse vieruskaveriltasi häissä jotta onko tämä kutsuttu, ennenkuin alat juttelemaan.hänelle tai pyytämään parteniksesi. Muutoin saatat saada  jälkikäteen viestin jossa sinua syytetään kuokkavieraan tuomisesta kaverisi häihin.  Minä ainakin aion tehdä ensi kerralla niin. 

Sillä siten ehkä vältyt turhilta suruilta, esim siltä että menetät kaverin. ( minä ainakin luulin kutsun lähettäjää hyväksi kaveriksi. ) Nämä ja paljon muuta jäi mieleeni tästä vuodesta.  :-) Kolmantena vinkkinä vielä antaisin, kun haette tai vastaatte kaveripyyntöihin, kannattaa ensin varmistaa ettei kyseinen kaveri ole kavereittesi kaverilistalla. :) Tämä sillä että muutoin voit saada viestin jossa sinun annetaan ymmärtää ettei sinulla ole muuta tekemistä kuin plärätä kavereittesi kaverilistoja poimiaksesi itsellesi kavereita.

Montaa päivää ei ole tätä vuotta jäljellä joten vielä on mahdollisuus saada loppuvoudesta aivan huikee .  Ei muuta kun Oikein hyvää ja rauhallista Joulua sekä Onnea Uudelle vuodelle 2017!

Työvuoro

Tässä taanoin keikkasin päiväkotipäivän, tällä kertaa hyvinnii erillaisen. Sama paikka jonne lähetin.kehitysehdotuksen puhelimen käytöstä. 

Minut oli toivottu keikalle. Aamupäivän vietin itse päällikön kanssa ryhmässä ja lasten nukahdettua päällikkö tulee luokseni sanoen että hänellä olisi pari tehtävää minulle.

Arvatenkin hänen.olemuksestaan jotta jotain hauskaa on.tulossa, kysyin viattomana jotta mitä tämä haluaisi minun.tekevän. 

Menimme kahvihuoneeseen ja hän oli leikannut lehdistä kuvia jotka täytyisi laminoida.  Ja kun olisin.sen tehnyt, voisin seuraavaksi teroitella helvetinmoisen saavillisen värikyniä.. Aloitin laminoimisen ja hetken päästä kysyin, mihin kuvat tulee. Sain vastaukseksi että hänellä on lasten kanssa projekti. 

Jatkoin.siinä laminointia ja kelasin. Söin evääni ryhmässä, ei siis ruokatuntia, aamulla ei kahvitaukoa, 8h.n työpäivä..) 

Odottelin siinä sitten.kahvihuoneen.täyttymistä ja päällikkö itse istui jo hyvän tovin pöydän päässä.

Kahvipöydässä istui JHL.n edustaja tiedustellen kuuluusinko mihinkään liittoon.  Kahveepöytä täyttyi täyteen ja  siinä sitten oltiin nekun näkösinä. 

Keskytin puheensorinan selkeällä äänellä : (xxxx) , miksi minä joudun laminoimaan sun juttujas jos kerta tää on sun projekti ?

Hiljaisuus.

Hän vastaa, että on muutakin tekemistä. Totean jotta niinpä näkyy.  Siinä kun kaffittelette, niin ottakaa tuo kynäsaavi ja terotelkaa niitä siinä rupatellessanne. Ne on vähäkalorisiakin. 

Hiljaisuus.

Hän vastaa, kahvitauko on 10 minuutin kahvitauko. Käännyin , kävelin kohti JHL.n edustajaa ja kysyäkseni häneltä jotta mites se on..

Päällikkö kiirehtii nousemaan kuppinsa kanssa, jatkan selkeästi että mulla on nyt tauko. En aio terotella kyniä, terottelette ne itte. 

Hiljaisuus.

Laikkari alkaa nauramaan ja toteaa naurettuaan jotta hyvä, hyvä kun joku sanoo totuuksia julki. Päällikkö on tehnyt tuon aika monelle sijaiselle  ja nauraa .. 

Semmosia ne on päälliköt, ihmisiähän vain nekin, joilta käsi lyhenee joskus.  

Eivät vain aina mieti simputtaessaan., jotta vastassa voi olla erillainen sijainen ;)

Turvassa

Olin Lahdessa hilljan festareilla töissä ja työvuoroni alkoi sillä, että ensinnäkin olimme sopineet, jotta teen vaiin yhden päivän festareilla  ei muuta.  Vastaanotto oli mukava ja annoin tarvittavan korttini tarkastettavaksi. Mies koneensa takana siristeli silmiään löytääkseen etsimänsä, ehkä löysikin kun kiitoksen kera sain muovinpalani takaisin. Sitten hän pyysi istumaan  ja odottamaan. Tein työtä käskettyä ja jonkin ajan kuluttua hän nousi, piti  työntekijöilleen pienen puheen ja lähetti heidät matkaan.  Sitten hän palasi luokseni ja totesi : No niin, onkos sinulla  jv -korttia ?" Hämmästyneenä totesin " juurihan katsoit sen"  ,"Niinkö "? Hän kysyi. Vastasin, "että kyllä, kun vielä viisastelin sinulle pienistä kirjaimista".  Hän sai korttinsa samalla lailla tihrusteltavakseen.  Sitten hän esitteli sen jälkeen ihmisen jonka mukaan minun täytyisi mennä. Ihminen kuitenkin näytti kovasti olevan hukan tiellä, sillä hän ei tiennyt mihin  sijoittaisi minut alueella.  Radiosta tuli tasaiseen tahtiin juttua ja panin merkille, että varsin moni oli ottanut ritolat eillisen illan jälkeen.  Pääsin paikkaan, jossa saisin käyttää omia aivojani. Noh, ilta ehti vähän pidemmälle jo, kun eteeni astelee julman näköisenä helvetin iso karpaasi oranssi liivi päällänsä toinen tr.stä mukanaan. "Missä. Sinun. Puhelimesi   On   ? Hän huutaa kymmenen sentin päässä kasvoistani puolustusvoimiin sopivalla aksentilla ja äänellä. Vilkaisen tr.ää kysyvästi ilmeellä : "Onko tuolla hemmolla kaikki hyvin " , mutta hän yrittää vastata ilmeettömällä ilmeellä takaisin. Sitten hetken mietin kysyäkseni  järkäleeltä "että mitä vittua sä äijä oikein sekoilet ?" Mutta sitä en voinut tehdä, sillä tuolla tuijotuksella hän.todennäköisemmin  olisi käynyt minuun kiinni.  Piidin siis miehen katseessa, hitaasti otin puhelimen ristiselkäni päältä ja ojensin hänelle puhelimeni. Samalla tajusin, että "voi vittu, kävin p##kal.😘  ja unohdin liittää sen luurin takasin piuhaan.  Mies tuijottaa ja pyörittelee puhelintani hullunkiilto silmissään ja samalla aksentilla hän alkaa huutamaan :"Linjat Ovat Kohisseet Yli Viisi Minuuttia, Oletko Kuullut Mitään ? Sitten kohensi  omaa puhelintaan kysyen  edelleen puolustuusvoimien tavoin : Oikea. Henkilö  Löytynyt,  Mitä. Tehdään ? Vaihdetaanko  Puhelin  ?  Tiedä, mitä sai korkeemmalta neuvoksi, mutta   nyt ei olisi nauruun varaa, pidin  piuhaa edelleen kädessäni ja yytsin ääneen hänelle rauhallisella nauramattomalla äänellä : "No, mulla on piuha ja sulla on puhelin..ja enempää en pystynyt puhumaan, sillä olisin ratkennut nauramaan. Hajonnut itkunauruhuutoon kokonaan. Niin.typerän huvittava tilanne oli.   Ilmeisemmin hän tajusi tämän, sillä hyvin , hyvin vittuuntuneena hän löi puhelimen käteeni , lähti portista niin, että se oli lentää helvettiin tr  sujuvastii kannoillaan katosi väen paljouden sekaan.   Siinä sitten jatkoin hommiani yytsien jotta tähän palaamme vielä. Arki koitti, laitoin.esimies/ omistajalle palautteen asiasta. Kuvasin tilanteen ja jossakin kohtaa kysyin "miten meni noin niinku omasta mielestä ?"  Jos paikallani olisi ollut nuori ja kokematon, hän olisi itkenyt kohtaamisen jälkeen. Kyseenalaistin myös, että näinkö tapaatte toimia työntekijöidenne kesken ? '  Sain toki vastauksen ja se oli yksinkertaisesti, kiitti infosta. Otan tämän asian esille" Siinä kaikki, palaute siis oli vain "kiitti infosta,  , tai että otan osaa tuumin, ". Joten jatkoin kuriittani kysymyksellä: oliko kenties oranssiliivinen jonkun aineen vaikutuksen alaisena, sillä silmät seisoivat päässä ja käytös oli uhkaavaa, ja lopuksi totesin, "Suhtauduin tilanteessa häneen kuin mielenterveysseuralaiseen ".  Sain vastauksen :" Ei ollut, oli vain kiire ja ressi , johon vastasin, että meidän työssä ei kiire ja ressi ei saa näkyä,  ja jos tämä alkaa näkymään, on syytä miettiä, onko henkilö tehtävään enään sopiva. " Sain vastauksen : "kyllä. "  Sitten meni tovi ja uudet vuorot olivat rakenneltu seuraavalle keikalle . Vastasin, etten pääse kyseisiin vuoroihin omien töiden vuoksi. Asia oli ok ja vuorot peruutettiin. Kuitenkin sain puhelinsoiton myöhemmin lauantai-iltapäivällä ja se  mitä luurin toisessa päässä oleva mies totesi oli : .."siellä ja siellä on sinut merkitty työvuoroon ja ei oo näkynyt.." Totesin että jaa, olenhan jo aikaa sitten ilmoittanut etten pääse omien töiden  vuoksi vuoroihin.  Luurin toisessa päässä toteaa ääni, "jotta tämä sitten ei ole päivittynyt meidän tietoihimme.. pyörittelen silmiäni , on se nyt helvetti kumma, ettei muutaman miehen yritys tiedä toistensa tekemisistä. Vastasin kuitenkin : "Ei mitään, mennään näillä.." Puhelu päättyy ja jään miettimään kokonaisuutta. Päätin palata vielä kerran asiaan.   "Hei,  Teidän järjestelynne on hieman päin helvettiä. Ette ole selvästikkään kartalla  ketä teillä on töissä, kellä on mikäkin puhelin, työntekijänne ovat teille vain nappuloita, joilla ei tunnu olevan arvoa, sekä  asioden organisointi ts. käytännön asioiden järjestely  tuntuu olevan vielä vähän hakusessa. Kannattaisi ehkä miettiä käytännön asioiden ulkoistamista. 

Ei muuta kun jatkatte samaan malliin. 

😎 "  Saan kiitoksen rakentavasta palautteesta. Johon vastaan:" Ei siinä ollut mitään pahaa, vaikka sanoin niin suoraan, mutta puhuin teidän kieltänne 😎

 Jonkun ajan kuluttua tuli sähköpostiini kysymys : Onko hän puhunut minulle noin ?  Mieleni tekisi kysyä vastakysymys "että niin tosiaan, oletko ? Ja tuumata lopuksi, sellainen laivue, kun on kapteenikin. 

 

 

Kuppi kahvia

Tänään keskustelimme kahvinkeittimen kanssa, sillä vesi pysyi pannussa, eikä suostunut siirtymään läpinäkyvään säiliöön.  Logiikka, että vesi siirtyisi pannusta vesiiliöön, ei sinänsä ollut hullumpi, varsinkin kun elämme 2000 luvulla. Ajatus on suorastaan mielenkiintoinen. Rukouksena hoitaja tulee tilanteeseen  selvittämään kahvin tippumista oikeaan paikkaan.  Valokuva tipahtaa kirjahyllystä ja samaan aikaan kuvaa nostaessani, nyppään johdon seinästä ja toteamme, ettei keitin suostu toimimaan koska osaset ovat väärin. Hän perustelee tapansa keittää kahvia näin, sillä hän on keittänyt pontikkaa ja kiljuakin. Kunnioitimme tätä, mutta kerromme hänelle, jotta kahvinkeitto on akkojen hommaa.  Loukkaantuneena keittimen omistaja poistuu taaemmaksi.  Hoitaja kaataa veden oikeaan paikkaan ja kahvia alkaa tippumaan oikein.  

Kaadan kahvin kuppiin ja kehotan ottamaan pullanpalaa.  Hiljaisuuden jälkeen kuulen kahvinkeittimen omistajan tuumaavan " jotta kyllähän te keititte väärin  tämän kahvin. " Asia pikkuhiljaa  unohtuu kun alamme juttelemaan veneistä. 

Loma

Pari vuotta sitten juuri samaan aikaan  alkoi loma. Tänään   tämä loma vaan tuli "sattumalta" , paitsi että " sattumia" ei koskaan ole.  Otin iltakeikan vastaan ja hetken päästä totesin ettei keikka tule onnistumaan kätösessä olevan märkivän haavan vuoksi. Vaihdoin aamukeikkaan ja  sain vastaukseksi jotta tuumiivat vaihdosta.  Tuumauksen syy oli  etten ollut toimittanut uutta rikosrekisteriotetta. Tuota... olin juuri vimppaa päivää keikalla paikassa jossa tuo  samainen lappu oli pyydetty.. aloin nauramaan. Tyttö kysyy että mitä nauran?  Vastasin,  no kun on tälläset ilmatkin niin mulla tais alkaa loma ihan nyt just.  Ahaa, vastasi tyttö.  :)  Toimitan sitte kun toimitan uuden lapun teille ... Kerrankin ajattelin, että mitä sitä vastahan tappelemahan kun tälläänen kerta annetahan .. ;) 

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin, hyvää loman alkua niille joilla sellanen nyt alkaa  <3

Raakaa peliä

Tänään sattui läheltäpiti tilanne, joka meinasi koitua talossa olevan sijaisen syyksi. Lapset olivat juuri nukahtaneet ja  lastentarhanopettaja  sanoi menevänsä teamsiin seinän taakse.  Huoneessa oli aivan hiljaista, kunnes erään lapsen kännykkä alkoi piippaamaan ilmoittaakseen verensokereista.  Sijainen ei tiennyt, miten puhelin toimii ja juoksi seinän taakse lastentarhanopettajan luokse.  Lastentarhanopettaja tuli nukkumahuoneeseen , tarkisti tilanteen ja sanoi samalla, että hereillä olevat lapset  saisi päästää nukkumahuoneesta pois.  Sijainen jäi nukkumahuoneeseen niinkuin tavallisestikkin muutamien nukkuvien lasten luokse ja erityisesti siksi että huoneeseen jäi nukkumaan diabetestä sairastava tyttö, jonka sokerit olivat koholla. Säännöt sanovat niin.  Kun viimeisetklin lapset heräilivät, tuli lastentarhanopettaja huoneeseen sanoen ensinmäisten  heränneiden lasten olleen ulkona. Sijainen hämmästyi ja kysyi, miten tämä oli mahdollista ? 

 Sijainen tajusi tilanteen heti. Teamsissä ollut lastentarhanopettaja ja nukkumahuoneessa oleva sijainen, eivät riittäneet kolmanneksi persoonaksi vahtimaan lapsia kokouksen ajaksi. Kokous oli tullut yhtäkkiä, mutta siitä huolimatta, tilanne olisi voiitu suunnitella toisin..Suunnittelu olisi kuulunut esimiehille. Vaikkakin oli laskettu lapsien olevan sen verran vähän, että ne riittävät kahdelle työntekijälle.

Välipalan jälkeen lapset hoitajineen lähtivät ulos ja jonkin ajan kuluttua lastentarhanopettaja  käveli sijaisen luokse haastattelemaan häntä.  Kysyi mihin.aikaan lapset pääsivät nukkumahuoneesta, arvioidakseen, kuinka kauan lapset olivat ehtineet olla ulkona. Eivät siis kauaa, ehkä 6-10 minuuttia.   Haastatellessaan, hän totesi sijaiselle, ettei lapsia olisi saanut jättää, johon sijainen vastasi, "että nukkarissa täytyy olla aina yhden aikuisen, ja varsinkin silloin jos ryhmässä on erityislapsi." Sijainen oli sitä mieltä, että työvuorosuunnittelussa on tapahtunut virhe. Lastentarhanopettaja lähti soittamaan esimiehelle ja sijainen jäi ulos toisen lastenhoitajan kanssa.  Lastenhoitaja aikoi kysyä jotain, mutta sijainen  kysyi, saako hän kysyä tässä kohtaa jotakin?  Lastenhoitaja vastasi myöntävästi. Sijainen jatkoi,  miten ihmeessä vaikuttaa siltä, että lasten ulkona olo , syyttävä sormi osoittaa sijaista ? Ymmärrän toki lastentarhan opettajan pelästyksern, mutta tiimi ei toimi näin.  Lastenhoitaja  vastasi, ettei sijaista ole ohjeistettu ja totesi, ettei nukkumahuoneesta saa poistua, jos huoneeseen jää "valvottava" lapsi.   Sijainen sanoi myös soittavansa esimiehelle, koska oli ollut samassa työvuorossa ja tuovansa oman näkemyksensä esille. Lastenhoitaja oli samaa mieltä hänen kanssaan. Viisas esimies kyllä ymmärtää  kuunnella kaikkia työvuorossa olleita.  Viisas ja kokenut esimies myös ymmärtää, missä kohtaa  missä ja miksi virhe pääsi syntymään.  

  Lastentarhanopettaja tuli ulos soitettuaan esimiehelle ja antoi sijaiselle puhelimen.  Esimies oli rivien välistä edelleen sitä mieltä, että tilanne olitapahtunut sijaisen takia. Sitten esimies esitti epäsuoran kysymyksen : "Siis sinä et päästänyt lapsia kotileikkiin  nukkumahuoneesta ?"  Johon sijainen vastasi "En todellakaann, lapset menevät aina pöytähommiin nukkarista päästyään, kun toiset lapset nukkuvat".  

 Tässä siis oli avain ja villakoiran ydin koko tapahtumaan.   Lastentarhanopettaja joko oli  päästänyt itse lapset kotileikkitilaan tai lapset olivat siirtyneet itse pöytähommista kotileikkitilaan,  ja siellä oleva ovi oli houlutellut lähtemään ulos., sillä aikaa kun lastentarhanopettaja oli teamsissa.  Sijainen oli nukkumahuoneessa, niinkuin pitikin, sillä muuta ohjeistusta tai vastuun siirtoa ei ollut tapahtunut nukkumahuoneessa olevan  valvottavan lapsen suhteen.   

Ja lopuksi, tiimissä kuljetaan koko työpäivä, nämä kaksi rivityöntekijää tekivät vain työnsä,.yhtä ihmistä ei kentällä olevasta tapahtumasta pidä syyttää -  tapahtumaketju lähti liikkeelle työnjohdosta.  Kun koko tiimillä ei ollut infoa päivän kulusta, ei tiimiläiset voineet suunnitella ja turvata täysin lasten turvallisuutta. 

Mihin heräilevät lapset oli siis tarkoitus siijoittaa palaverin ajaksi ?  Omitusta, , että jokainen haluaisi pestä sillä hetkellä kätensä tilanteesta, jossa pitäisi nimenomaan  puhaltaa yhteen hiileen ja kertoa vain se oma osuutensa asiaan. Jos on tehnyt virheen, niin myöntää sen,, mutta ei  sellaista mitä ei todellakaan ole tehnyt. 

Sadepäivä

Satavuotias talo narisi tyhjyyttään. Sen asukkaat olivat hylänneet sen, jopa kummituksetkin olivat lähteneet.  Nainen kiipesi pimeitä portaita pitkin kylmälle ullakolle. Avasi oven ja käveli ikkunan luokse.  Ikkunan pinta oli harmaa, hämäkinseitin peittämä. Nainen katsoi ympärilleen  ja sytytti kynttilän.  Nainen päätti lähteä siivoamaan ullakkoa. Hän tekisi siitä sellaisen, että mihin tahansa katsoisikin, löytyisi sieltä aina.uusi leikki tai tarina. Hän katsshti kahvikuppiasetelmaan, joka selvästi kutsui kaatamaan kupposeen tilkan kshvia. 

Entä sitten nurkkaus, jossa edusti joulu, juhannus, vappu sekä pääsiäinen yhtäaikaa ?

Entä yksisilmäinen kani, ehkä se oli joutunut kukkotappeluun ja hävinnyt tuoksinnan,. Kani parka. Silti se näytti iloiselta.

Tuuli puhalteli hirsien välistä ja sade piiskasi ikkunaa. Nainen sytytti toisen kynttilän, sillä ulkakko oli mennyt hämäräksi sateen alkaessa.

Tontut olivat selkeästi kesälomalla, eivätkä olleet ilmeisestikkään kertoneet muorille vieläkään jotta joulupukki  lähtiessään suukon sai.. 

valkoinen sulka

Viemme tytärtämme  kotiinsa. Matkalla pysähdymme  ruokailemaan . Tarjoilija tuo ruokamme pöytään ja juuri kun alamme ruokailemaan, jää tuijottamaan väliimme leijailevaa höyhentä. Kysyn, mistä tuo tuli, mutta toinen meistä ei näe höyhentä. Höyhen ei ehdi pöydälle kun jo  katoaa.  Jään miettimään tuota. Olen kuullut kyllä näistä, mutta ensinmäisen kerran  saan itse höyhenen.

Lähden tutkimaan asiaa tarkemmin ja  löydän merkityksen valkoisele sulalle.  Tämä ei ole sattumaa. Joku muukin on ajatuksieni kanssa selvästi.   Valkoinen sulka, vanhan legendan , oikeammin erään instanssin mukaan annettaan ihmiselle petturuudesta sekä pelkuruudesta.  Valkoisen sulan saaja on enempi kuin  parjattu.  Hän pyrkii todella nopeasti pois näyttämöltä toivoen, ettei kovinkaan moni ssisi tästä tietää. Entä valkoisen sulan antaja, jäin miettimään. Kertooko se antajastaan, suuresta ja syvästä aiheutetusta tuskasta sekä pettymyksestä sulan saajaa kohtaan ?  Tuskan on täytynyt olla niin pohjaton, ettei enään tarvita rohkeutta antaakseen sulan merkiksi tästä kaikesta.  Häpeä valtaa valkoisen sulan saajan mielen ja vaikka kuinka kuluisi aikaa, tunne on kuin piiskan sivallus lopun elämän.  Tuosta hetkestä jää ainakin sieluun  ikuinen jälki. 

 Valkoinen sulka, ei ole vain siis kaunis katseltava, se kätkee sisälleen paljon enenmän symboolina  antajastaan  sekä  saajastaan. 

Ylösnousu

Sanonta, tukka ja viisaus ei asu  samassa päässä, voi pitää paikkansa. Siispä päätin vetää hiukset nutturalle ja yhdistää kauneuden sekä älykkyyden. Älykkyys ja viisaus kun ei ole sama asia. Lisäsin voiman vielä comboon ja tulos oli jäätävä.  Kun ihmistä on satutettu niin lujaa, että tämä ulkopuolisin silmin näyttää nukkuessaan kärsivältä, herää itkuunsa aamuyöstää tai kun kyyneleet valuvat asioita ajatellessa. Makaat selälläsi hengittämättä, sillä kipu on niin  kova.  Ehdit kuitenkin ajattelemaan  maatessasi sadasosan  sekunnilla, jotta nyt jumalauta riittää.  Nousen ja vaikka vielä lyötynä kävelet tiedät sisinmässäsi, ettei kivun aiheuttaja pääse ikinä niin kauaksi, etteikö  jokin seikka muistuttaisi tästä hetkestä.   Oikeudentajusi on niin vahva, ettei sen tarvitse merkitä kostoa. Kosto olisi väärin.  Kuvailisin paremminkin tilannetta, jossa koira varastaa pöydältä. Seuraavalla kerralla varaan pöydälle kinkunsiivun jonka sisään on puristettu hieman sinappia.  Koira, ei tiedä kostosta, vaan tajuaa, ettei kinkku maisttu aina samalle sellaisen nähtyään.

Autosalpa

Vein autoni Autosalpaan Hämeenlinnaan hiljan. Tiskin toisella puolella oleva mies otti tärkeän näköisenä pikkulapun ja alkoi kyselemään: milloin tämä tapahtui, rekisterinumero, vastapuolen vahinkovakuutus etc (Kerroin, että kolarista oli tehty vahinkoilmoitus jo aikaa sitten. ) .  Aloin vastaamaan, samalla ihmetellen., eikö teillä ole tietokoneella nämä tiedot ,katsoo vain auton rekisterikilven mukaan asiat. Ei kuulemma ollut.  (Tiedän tasan tarkkaan, että on ) Otin puhelun hallitukselle, siis kotiin ja asia selvisi hetkessä. 

Tajusin, että minulta puuttuivat munat tiskin toisella puolella olevan myyjän mukaan ja siksi palvelu muuttui hieman hankalemmaksi, hauskanpidoksi tai vain ajankuluksi. 

Viedessäni autoa sitten huoltoon, en ehtinyt sanomaan yhtään mitään, kun tiskin.toisella puolella oleva myyjä  totesi suureen ääneen, että juu, sää olet saanut koodin puhelimeesi ja nosturiauto odottaa nurkan takana. Kysyin, että mitä  ja ettei auto niin huonossa kunnossa ole. Toin sen vain oikaistavaksi ja maalattavaksi.  Myyjä alkoi kysymään samoja kysymyksiä kun edellinenkin myyjä aikaisemmin.  Ihmeissäni  soitin  hallitukselle, sillä myyjän puheluun hallitus ei vastannut ja asia taas selvisi hetkessä. Puheluissa kumma kyllä, ei käyty eikä kyselty samoja kysymyksiä kuin minulta.   Auton jäädessä huoltoon, minun piti saada tilalle toinen auto.   Myyjä ei tiennyt asiasta mitään. Hallituksen kanssa myyjän puhuessa puhelimessa tästäkin, asia olkin hyvin yksinkertainen.  Tämän.jälkeen myyjä soitti Herzille , kertoi siinä odotellessa tarjoavansa kahvia ja sirkushuvia.ja toinen auto tuotiikin , jotta ehtisin.töihin.    Myyjä jutusteli isoon ääneen puhelimeen, jotta "Juu, no täällä klassinen tilanne, vaimo tuomassa autoa, ja haarukat ja lusikat ovat menossa kohta jakoon..".  Hymyilin leveästi ja olin kovasti tässä tyhmyydessä mukana. 

 Onko tosiaan niin, että kun nainen kävelee autoliikkeeseen , miesmyyjät katsovat ensin kaikki perseet ja sen jälkeen alkaa typerä kysely, kun kaikki tiedot löytyvät pöydällä olevalta tietokoneelta , tuumin.  Tämä ajatus osottautui oikeaksi, sillä toisella autolla ajellessani, liikkeestänne tämä jälkimmäinen myyjä oli soittanut hallituksellen (miehelleni) , jotta autovero on autostamme kuulemma maksamatta.  Asia tarkistettiin, mutta väittämä kuitenkaan ei pitänyt paikkaansa.  Autoani hakiessani, myyjä ehdotti, olisinko rva Hautamäki etsiessään autoni avaimia, vaikka olin juuri kertonut hänelle auton rekisteritunnuksen. Vastasin, jotta siinä tapauksessa voin.olla, jos auto on hienompi. uudempi ja kalliimpi. 

Onko liikkeessänne koulutettua väkeä lainkaan asiakaspalveluun vai tuleeko tilanteesta Speden sketsit naisen astuttua autoliikkeenne ovesta sisään ? Mielessäni oli sutkauttaa jotakin älytöntä takaisin, mutta en viitsinyt.  Kirjottelen blogeja. Miltä tuntuisi, jos tämä kirjoitukseni päätyisi johinkin  lehden  sivulla,, miltä tuntuisi ajatus kouluttaa henkilökuntaanne tekemään asiakaslähtöistä  palvelua.    Nuo  seitkytluvun vitsit ovat jo  niin vanhentuneita.  Vai kuuluko tämäntyyppinen käyttäymismalli palveluunne ?  Huumori on kyllä paikallaan, silloin kun sen.osaa oikealle paikalle heittää.   Ensi kerralla tiedänkin jo pelisäännöt paremmin, mutta onko moisesta kohtaamisesta kenellekkään  mitään iloa ?  Tai itseasiassa nyt vielä näyttää olevan,. Autosalvan tiskin toisella puolella oleville myyjille, jos sksi heitä voi edes nimittää. Ilmeisemmin tuohon tehtävään pääsee kuka vain, kriteerinä "osaa arvioda naispuolisten asiakkaiden tissit  ja perseen. Jos nämä ovat ainoat kriteeriin tehtävään pääsyyn, ei huono,  jos palkka kuitenkin on kohdallaan. Voisin itsekkin harkita vaihtaa siten alaa. Tsekkaisin mielelläni kaikki kakslahkeisten  "tietyt jutut "ennen kuin jatkaisisin heidän  kanssaan jutustelua. Ei hullumpi homma suolakaivoksen sijaan, tuumaan. Näihin kuviin ja tunnelmiin, odotellen  mielenkiintoisia  myyjä/ asiakaskohtaamisia seuraavaan autoliikkeeseen. 

Kolli

Tänä aamuna kolli tuli tömistellen  ja suuresti meteliä pidellen jotta  olis taas brunssin aika. Ihan niinkuin muinakin aamuina. Sikäli, mikäli tähän aikaan lasketaan aamuksi. Yhtenä aamuna kollia ei näkynyt, vaikka kuinka odotin häntä viereeni kertomaan retkistään.  Tuntui oudolta. Olihan kolli lähtenyt aamuyöstä tapansa mukaan  retkelleen.  Mutta tänä aamuna hänellä tuntui olevan erityistä kerrottavaa.  Silittelin ja vanuttelin  sen paksua turkkia ja kuuntelin juttua.  Tassuteltiin yhdessä suihkuunkin mutta minä vain peseydyin.  Keittiössä tarjosin kollillle äijäruokaa mutta sitä ennen  kollin piti metsästää kinkun pala.  Syötyään kolli istahti ikkunalaudalle kiroomaan lumisadetta. Jos puluja sattuu olemaan takapihalla, kolli väittää niiden olevan hänen  reviirillään.

Semmosia kollit on. Lähteevät retkilleen palaavat, hiukka nuhjuisina ja repaleisina ja nöyränä.. mutta kuitenkin palaavat.