Kiitos tästä vuodesta

Uskaltaisinko kiittää tästä vuodesta ? Kiitän kuitenkin. Olihan tuo mellko tapahtumarikas. Täytyy myöntää että tämä vuosi piti elossa, vaikka sen viime metreillä olin valmis luovuttamaan kaiken ja kulkea sen jälkeen vain virran mukana. Vanha sanonta,  ei anneta enempää kuin jaksaa kantaa tuntui jossain kohtaa mahdottomalta ajatukselta. Tuulipukuenkelit. Minulla taisi köydä flaksi. En tainnut  olla  niin kamala kuitenkaan sillä minulla oli enkelini kaikesta huolimatta ottamassa kopoeja häijyimissä  tilanteissa. Ennen kaikkea ihmiset joiden joiden luja ystävyys punnittiin tiukimmilla hetkillä..  Kiitos. Vuosi sisälsi kyllä myös tähtikirkkaita hetkiä hauskoine sattumuksineen.  Olipa tilanne kuitenkin  mikä tahansa,  hyvän ystävän ja huumorin kera sen jaksoi. Muistini syövereistä kaivan teille muiston, kun autoni hyytyi jokin aika sitten , (koska  kohta on venyvä käsite, voin.esittää tarinani "jokin aika sitten, eikö niin ? Sillä aika on vain tila. ) auttoi minua täysin tuntematon ihminen. Hän vei minut töihin.asti.  Hän pyysi palkaksi ainoastaan ja vain, että laittaisin hyvän kiertämään. En voinut käsittää tuota pyyntöä ja miettimisistä päästyäni palkkaa, luovutin. Kunnes eräänä päivänä kohdalleni osuu nuori nainen koiransa sekä pulansa kanssa. Vaikka itselläni ei juurikaan  rahaa ollut antaa, mitään ajattelematta, autoin naista sekä hänen koiraansa.  Autettuani ymmärsin auttajani sanat.  Ja arvatkaapa mitä, uskon että jonakin.päivänä hän saa tuosta ajatuksesta myös  kopin.  Hyvää sekä parempaa Uutta Vuotta  ja pst. Laittakaahan  hyvä kiertämään. 

Musta lumi

Syvä tunnetila, joka meinaa välillä repiä kappaleiksi. Liikut tuntemattomassa maastossa, joka ei todellakaan  ole vahvinta alaani tässä kohtaa.  Sielusi huutaa yhtäaikaa ulospääsyä  samalla hakien ymmärrystä. Jossain sieluni pimennoissa tiedän ratkaisun olevan, sen täytyy olla olemassa.  Ymmärrys asuu kaikkialla muualla mutta ei lähimaastossa kun huudan suorastaan häijyä oloani ääneen.  Sitten on niitä, jotka haluavat herkutella olemassa olevalla tiedolla, tajuamatta vittujakaan itse agendasta. On vain kiva ja jotenkin asiaan kuuluvaa voivotella toisen tilaa, ihan niinkuin omassa rintamuksessa tai pesueeseen kuuluvalla ei olisi ongelmia.  Tekisi mieleni vastata, ettei tarvitse oikeasti tiedustella jollei oikeasti ole asiasta perillä, mistä tiedustelee. Pahimmat ovat ihmiset, jotka oikeasti vain kysyäkseen jotta missä kohtaa mennään,  ymmärtämättä asian ydintä. Luullen vain että seisoo kanssani tiskin samalla puolella. Mutta vittu ku ei seiso, niin turhaan edes yrittää esittää seisovansa. Anteeksi. Taidan olla julma, vaikka taidan sanoa vain jäätävän suoraan, sillä jää on tällä hetkellä niin paksua, jotta tuskin hajoaa pienestä kolauksesta. Kuvittelen itseni tänä yönä takan eteen. Kiedon mokkanahkaisen viitan hartiolleni, nostan viinilasin huulilleni ja vaikka suru on syvä, on minun vapautettava siitä ainakin osa.  Haluaisin vain nähdä vielä rakkaani siinä tilassa, kun näin hänet eloisena, hyvivoivana, vahvana ottamaan maailmaa vastaan. Uteliaana säteilevänä josta näkyi usko huomiseen , kaikkeen.  Tuo päivä tulee vielä, voi kun en.olisi silloin vielä niin vanha, ettenkö ymmärtäisi tuota arvokasta hetkeä. Arvokasta hetkeä nytkin eletään, vähän toisenlaista vain.  Mutta kun saatana ei meinaa arvokkuus piisata ymmärtämään tätä kaikkea, ei edes osaa siitä.  

Musta päivä. Mustan lumen sataessa,  meinaa aina viedä mukanaan. Niitä ei onneksi ole kovin montaa vuodessa tai edes kahdessa. Tai, jos nyt joku innostuu.heittämään noppaa huolella,  sitten se on vain mentävä sen mukaan. Heitän maailmankaikkeudelle hiljaisen pyynnön.

Jouluyö

Kaikenlaista tohinaa ja hässäkkää, mutta tänä vuonna ei stressiä. Ei oikeastaan niin mistään, sillä kaikki käy.  Teen sen minkä katson parhaaksi ja loput ~  sitä ei tänä vuonna olekkaan. On jouluaatto. On kystä kyllä, rauha maassa sekä ihmisillä hyvä tahto taasen. Musta maa, ainoastaan naapuriemme kanssa laitamamme lyhdyt pimeyteen tuo jonkinlaista lohtua jouluiltaan.  Ilta ehtii, joulun rituaalit sujuvat kuin itsestään. Ehdin tänä vuonna ottamaan jopa tirsat. Näkemäni uni oli jokseenkin erikoinen. Ja koska en oikein pitänyt siitä, päätin poistua unesta. Avaan silmäni ja palaan tähän hetkeen, siis vieraiden odottamiseen. Kohta ovesta kirmaisi neljä ja kaksi vuotiaat lapsukaiset, täynnä ideoita ja tarmoa.  Ilta lähtee vauhdikkkaasti liikkeelle ja kohta huomaankin olevan aattoyö. Tuntuu melko kivalta, kun lapset ja lastenlapset ovat läsnä. Vaikka juurikaan ei  jutella mitään ihmeellistä on silti ilmassa lämmin tunnelma. Pienet nukahtavat vuoteisiinsa ja aikuiset jäävät hetkeksi glögilasiensa ääreen.  Rauha ja seesteisyys.  Vetäydyn nukkumaan ja nukahdan uneen, missä sade on piiskannut maata, kuulen hevosen kavioiden kopsetta. Vastaani kävelee herrasmies, joka vilkaisee minua kohottaa silinterihattuaan tervehtien jatkaen edelleen matkaansa. Jatkan kadulla kulkemista, kunnes havahdun, olen kaukana menneessä ajassa, tunnen kaupungin, olen ollut ennenkin siellä. Pienet ihanat puodit houkuttelevat jouluostoksille. Teetä, kahvia saippuaa, suklaata; tuoksut kutsuvat luokseen. Kannan käsissäni käsin nidottua nahkakantista kirjaa.  Kirja on minulle  selkeästi tärkeä tai merkityksellinen. Pidän sitä viittani suojassa. Olen menossa määrätietoisesti johonkin kirjani kanssa. Mihin ja miksi pidän sitä viittani suojassa? Sadehan on mennyt jo ..Suuri kirkonkello kumahtaa   ja havahdun unestani.  Totta puhuen , tahtoisin siihen takaisin, sillä se tuntui maailmalta joka oli minulle tuttu ennestään.  Nukahdan uudelleen ja olen luistelemassa joen jäällä. Tunnen kuinka pakkasilma puree poskiani. Jään pinta on sileä, ihmiset nauravat, ja juovat kuumaa suklaajuomaa. Rusettiluistelu.  Viitani hulmahtaa kun jatkan matkaa. Aamun valjetessa  pakkanen,  jää  sekä kirkas auringon paiste haalistuu ja herään pienokaisten vierestä. Vilkaisen ikkunasta ulos, on satanut lunta. Eilinen aamu alkoi oikeammin sillä, että kuulin tassujen tassuttelevan sänkyni viereen. Nostin päätäni  nähdäkseni tulijan paremmin , mutta en nähnyt ketään. Tunsin kuitenkin tulijan ja tiedän, niinkuin tekin : en puhu hulluja. Joulu,  sen omat pienet näkymättömät taiat saavat iskemään silmää ihmettelijöilleen.  Hyvää Joulua. 

Hyvää Joulua Sinullekkin ystäväni.

Joulu on jo ovella. Antaessaan saa ja etsiessään löytää. Joulun lähestyessä ihminen herkistyy kohtelemaan kanssatoveriaan mitä ihmeellisimmillä tavoilla.  Kaikessa köhyydessäänkin auttaa toistaan sekä hymyilee vastaantulevalle vieraalle ihmiselle.  Vuosi on kohta koluttu ja  monesti olen ajatellut, miksi ei voisi olla joka päivä joulu. Tällä tarkoitan sitä, että miksi yksi ainoa päivä tai ajan jakso saa ihmiset käyttäytymään inhimillisesti, miksi ei voisi käyttäytyä joka päivä muutenkin ?  Tänään kuitenkin törmäsin tilanteeseen, jossa ilmeisemmin väsynyt bussikuski ei ilmeisemmin tuntenut herkistymistä joululle tai saanut rauhassa kuunnella jääkiekkoa samalla ajaessaan. No, tiedä häntä, mutta kohtaamisemme oli aika metka, sillä kun koko vuosi on ollut  liukurilla laskemista, ajattelin repiä siitä viimoisetkin rippeet sitten irti.  Vaihtoehtoja olisi ollut monia, mutta pääädyin lopuksi seuraavaan...

 Linkkukuski alkoi valittaa, kun puhuin puhelimessa ihan siinä sen takana. Hän.ei kuulemma voinut keskittyä ajoon.🤔

 😅 Jos minulla olisi ollut kynä laukussani, olisin kirjottanut "varattu " paikan (lapun) toiselle puolelle : Tässä penkissä pidetään suu kiinni, niin ettei kuski häiriinny.  Mutta, kynää ei ollut, joten siinä matkan taittuessa ideat vain tiivistyivät. 

 Älä.

 Niin mullakin , eka kerta kun kuulen vastaavaa.

No ajattelin eka jotta teen reklamaaation

Mut sit ootin..

 Juu, ootin ja vitsailin sit kaverin kans kaikenlaista aiheesta..

 Ehdotuksiakin tuli aiheesta vaikka millä mitalla ja naurulla ei ollut rajaa. 

Laitoin navin päälle, ja odotin jotta pääsen vimpalle portaalle.😅

Ja kun pääsin melkein ulos, kuski kysy jotta onko ruumassa mitään.

Vastasin hänelle nauraen että ei, mutta sopisit hyvin ruumisauton kuljettajaksi. Vedin käteni lippaan ja toivotin  hymyillen hyvät joulut. 

Olisiitpa nähnyt hänen ilmeensä .😅😅

Mutta sen ilme, sen kulmakarvat nousi ja katto mua aivan yllättyneenä 😅😅

Mut aattelin, että mitäs läks.. Poistuin autosta , ja lähdin kävelemään taakseni vilkaisematta. 

Ystäväni repeää nauramaan, vaikkei edes näe minua.

~No, eka kerta varmaan sille ku joku ottaa coolisti ja kuittaa  niin että ei ymmärrä 🤣, toteaa ystäväni.

 

Ilon poikanen

Ostin itselleni kakun. Siinä on valkosuklaata ja mansikkaa.  Eiilisen päivän saldo kiteytyi tämän päivän aamuun. Siinä kahvia juodessani kertasin kolmen päivän settiä lävitse  ja totesin elämän olevan aikamoista karuselliä. Energiaa (sekä fyysistä että henkistä) kerätäkseni pidän siis vaparin. Hassu juttu, juuri kun olet saanut ajatelleeksi että jokin asia saa työvoiton, tulee seuraavana hetkenä ottahan. Siinä sitten olet hetki aikaa ja tuumailet "otanko vai jätänkö" Päätin silti ottaa ja jatkaa, mutta nyt tarvitsen hetken itselleni kerätäkseni voimia, sillä olen aika avokätisesti energiaani tässä jakanut huomaamattani muille.  Ostin lassuaineet ja  nautin olostani. Yksinkertaista. 
Saan kuulla anteeksipyynnön jos toisenkin.  Usko tai älä,  ihan vähän tuntuu hyvältä. Olen sentään jotakin osannut aikanani opastaa.  Mutta paljon on vielä perattavaa.  Muutaman hetken päästä odotan kesällisen "väärinymmärryksen" jos nätisti sanottaisiin vihdoinkin saapuvan päätöseen.  Ja voi luoja varjele sitä joka sen hetken ryssii,  ei yksinkertaisesti säästy enää mielipideiltäni. Aika, se on vain suhteellinen käsite kaikkeen. Sitä voi siis kutsua sanalla : hetken päästä, kohta tai pian. Ihan sama kuitenkin, minulla on ollut aikaa odottaa heinäkuusta lähtien asian oikeellisuutta. Olen ollut  aika pitkämielinen ja lempeä.  Joten aikaahan minulla on hamaaseen tappiin asti,  kunhan vain asia selkenee.

Säästölinjausten tulokset ?

Hoitajana työskennellesäni, törmäilin monenlaisiin tilanteisiin. Harjoitteluaikanani (äärinmäisen kauan sitten. ) olin usein se joka joutui puhutteluun, sillä kyseenalaistin yhtä jos toistakin asiaa kovin.  No yhtä kaikki. Nyt aikuuseksi päästyäni,  nuo kyseenalaistamani asiat ja ehdotukseni niihin ovat toteutuneet siten kun niitä aikanaan.ajattelin tulevaisuudessa olevan. Useampi  ajatus ja niiden muokkaantuminen vain vaati omat synnytystuskansa. Sotekohun laannuttua, on selkeästi palattu alkuperäiseen muottiin.  Jos palvelutalo saa uuden toisen yökön, on tietenkin.edullista ottaa kaksi iltavuorolaista pois vuoroista, eikö niin ?  Tähän on tultu. Palvelutalosta tulee viestiä, ettei kaikki sittenkään suju. Selvitellään asiaa tulematta hullua hurskaamnaksi. Hosussa on lisäkseni kaksi hoitajaa ja siinä mielessä pikkusen turha palaveri. Ja jos ajatellaan vähän syvemmin, tämä vie meiltä kaikilta vain aikaa. Yksikön johtaja on ollut jo hyvän tovin poissa, lääkäri käy kerran kolmessa kuukaudessa kohteessa ja yksikön päällikön puuttuessa, viereisen kunnan yksikön päällikkö hoitaa etänä tilanteita.  Täytyy myöntää, jottei omaisellakaan ole helppoa. Noh, palataanpa sitten takaisin siihen, jottei asukkaan kohdalla "arki" suju.  Sairauden kuva on kokolailla samanmoinen kaikilla asukkailla, joten henkilökunnan tulisi olla kartalla, mistä on kysymys.  Oman persoonan vielä tullessa esiin sekä sairauden edetessä on varmasti taiteilua ymmärtää aina tilannetta. Hosussa tuodaan esille, ettei tämä hoitoyksikkö välttämättä ole oikea. Kysyn, eikö ? Onko jossain toisessa paikassa sitten parempi olla ? Ja, vastaan : ei.   Siksi että tämä on tuttu sabluuna, joka tuskin muuttuisi toiseksi toisessa paikassa.  Mielestäni ongelma on.lähinnä edellä mainisemissani asioissa. Ja kun ei ennenvanhaan tälläisiä  ongelmia esiintynyt ..

Hetki

Pullan tuoksu houkuttelee minut poikkeamaan kahvilaan. Vihreä tee ja intialainen kanapatonki. Istahdan pöydän ääreen ja tunnen hyvää oloa. Ei niin tyypillinen joulumusiikki koukuttaa minut jäämään tähän ikkunapöytään. Katselen ohimeneviä ihmisiä, jouluvaloja kuuntelen puheensorinaa.  Vuosi on ollut raskas. Oikeastaan, se ei ehtinyt edes kunnolla alkamaan kun paskaa oli ropellissa ja pelkään pahoin, että vuosi päättyykin kaikkea muuta kuin happy endingiin. Tosin, onhan tässä muutama hetki vielä tätä vuotta,  vielä siis ehtii.  Josko käyttäisin tässä käänteistä psykologiaa ja keskittyisin nauttimaan nyt vain tähän hetkeen. Vaikeaahan se on. Valkoinen höyhen löytyy eteisen lattialta  tänä aamuna. Poimin sen ja se saa hetkeksi minut pysähtymään. No mutta, hengissä yhä  ollaan ja perusasiat edelleen itselläni kunnossa. Eikä tämä mielestäni ole itserakkaasti sanottu. Tottahan se on.  Ja, lentoemmännätkin laittavat ensin itselleen happinaamarin pystyäkseen auttamaan toisia.  Joten en.tunne syyllisyyttä tästä.  Niin pienellä ihminen pärjää ja tulee toimeen. Opiin , että jos ei anna kaikkea, osaa sanoa ei, pysyy  elossa ja itsenäisenä. Taustalla soivat joululaulut luovat seesteisyyttä jollainlailla, vaikken kovin uskonnollinen nykyään olekkaan.  Maksankin vain kirkollisveroa  vain sillä, että  opiskelijat, vanhukset ja kaikki muut vähäosaiset saisivat apua ja tukea.  Toistaseksi. Havahdun ajatuksistani puhelimen pirahdukseen. Huikkaan myyjälle kiitokset ja  heit. On aika jatkaa matkaa sateiseen ja tuuliseen  joulusäähän mieli ja sydän täynnä kuitenkin hyvää oloa ~

Sointukylpy

Sain kutsun ystäväni ystävältä sointukylpyyn. Odotin sisinmässäni tuota tilaisuutta. 

Tilaisuuden alussa ohjaaja kertoi kulhoista. Istuimme jumppamaton päällä, kuuntelimme hiljaa ja ilmassa leijui hiljainen, seesteinen harmonisuus. Laitoimme patjalle pitkäksemme. Tyyny ja peitto aseteltuina, hyvä asento haettuna. Asetuin hyvään asentoon ja kuuntelin ohjeita. Olin pimeässä metsässä. Jostain syystä en tunne olotilaani omakseni. Tarkoitan siis, etten ole ihmisen hahmossa. Ravistelen itseäni ja tajuan olevani eläin. Susi. Ravistan vieläkin itseäni ja lähden kohti portaita, ohjaajan ohjeiden mukaan. Portaat kaartuvat vasemmalle. Nousen portaita. Yritän järkeillä, että nousen kahdella jalalla, mutta se ei onnistu. Minulla on neljä jalkaa ja onnun. Ohjeet tulevat liian nopeasti, en ikään kuin pysy siinä tahdissa kun ohjeet tulevat. Portaita on seitsemän. Pääsen tasanteelle ja menen valkoiseen huoneeseen jossa on sänky, peitto auki. En noudata viimeisintä ohjetta, vaan käyn huoneessa olevalle pyöreälle matolle makaamaan. Katselen ympärilleni , olen varuillani. Ja sitten, se väsymys, mieletön väsymys valtaa minut. Nukahdan. Muistan ajatelleeni matkan alussa : Kunpa pääsisin tilaan, missä ei tarvitsisi ajatella yhtään mitään. Havahdun korkeampaan ääneen. Oikealta puolelta minua lähestyy toinen susi, joka jää kauemmaksi minusta. Ikäänkuin kunnioittaen. Mietin ankarasti, mikä juttu tää on, kuka on tuo toinen susi. Jään sutena huoneeseen . Nousimme ylös, askartelin tuon kokemani kimpussa. En kertonut vasta kun autossa. Kuski sai kopin heti, tuumaten matkan olleen shamaanimatka, jolloin ymmärsin.  Löysin jotakin uudelleen, minkä olin jo melkein unohtanut tai en ollut uskonut. Yksin päästyäni, minulta tuli itku. En löydä itkulle selitystä,, mutta siinä oli jonkinlaista kotiinpalaamisen tunnetta.. Sain mielettömän paljon energiaa  tuosta hetkestä ja ajatus päästä takaisin noitapatojen ääreen alkoi tuntua vielä houkuttelevammalta. Jäin koukkuun tuohon kokemaani.

Helpompikin tapa olisi ollut ratkaista epäkohta.

En ole oikeasti ihminen, joka olisi  kylmän rauhallisen.tyly, joka penää oikeuksiaan. Olen vain viime aikoina ollut niin helvetinmoisessa myllytyksessä, etten yksinkertaisesti enää pystynyt ottamaan vastaan.asioita joihin.en ole ollut osallinen. Tuntui suorastaan typerältä, ettei suuren konsernin johtaja pystynyt korjaamaan tekemäänsä virhettä viimeisen päälle, vaan hän selkeämmin oli kannalla "aika kultaa muistot ".

Tervehdys,

Kiitän palaverista joka sujui rauhallisesti kaikkia osapuolia kunnioittaen.

Anteeksipyyntö on hyväksytty mutta kaikkea tämä kuitenkaan.ei vielä selvittänyt tai ratkaissut. Kysymyksiä jäi paljon ilman vastauksia. Jotta tämä asia saataisiin osaltani finaaliin, ehdotan että palaamme asiaan ensi kuun puolen välin aikoihin.   Emme  tietenkään odota, että oikea syyllinen löytyy, sillä aikaa on kulunut jo tarpeeksi kauan ja syyllinen on jo kaukana, jota järjestelmänne ei todennäköisestii tavoita.

Törkeä kohtelu työntekijää kohtaa, loukkaus sekä syytettynä olo on jäljellä niin kauan kunnes toisin todistetaan.  Maine ja kunnia sekä tulevaisuus ovat vaakalaudalla. Onhan järjestyksenvalvojien/ esimiesten kesken pienet piirit, joten kaikkien asiaan osallistuneiden kesken tulee tehdä selkeäksi että kyseenalaisesti käyttäytyvä järjestyksenvalvoja ei ollut allekirjoittanut. Tämä tulee tehdä osittain julkisesti sillä perätön syytös on kunniaa loukkaava. 

Mies joka tuli luokseni pyytämään apua  tapahtuman aikana tapahtuneeseen häntä kohdistuneeseen arvosteluun, ohjasin häntä tekemään kirjallisen reklamaation asiasta tapahtuman järjestäjälle. Tätä paikalle asiaa selvittelemään oranssiliivinen esimies ei tehnyt, vaan allekirjoittanut neuvoi häntä toimimaan siten. Näin tapahtuneesta jää jälki. Asia menee eteenpäin ja joku oppii jälleen jotakin.

Mikäli mies ei olisi tullut luokseni kysymään apua, en pystyisi todistamaan teille paikallaoloani ja syyttömyttäni. Syy tähän on organisaationne toiminnassa  ts ette tiedä, missä työntekijänne kulloinkin ovat.

Näen, että olen osuuteni nyt tehnyt.

Joten, hyvät herrat odotan yhteydenottoanne seuraavaan tapaamiseemme, jossa paikalla on vähintääkin  minut syyllistänyt ihminen, jota tiettävästi en ole ikinä tavannut.

Sokea oikeus

Odotellessani seuraavaa viraabelikeikkaa, laitoin pääkallopaikalle tiedustellakseni seuraavan tehtävän ohjeita. Sain vastauksen, "ettei kyseistä tehtävää nyt tule. Ja että olemme saaneet jäätävän palautteen toiminnastasi." Tajusin saman tien, mistä oli kysymys, mutta se ei tuntunut kiinnostavan pääkalloa. Outoa, ajattelin ja ennen kuin seuraava päivä oli valjennut, istuin jo heidän konttorissaan. Päättäväinen asenteeni näkyi varmasti, sillä huomasin sen vastapuolen käyttäytymisestä. Tapaamistamme ennen oli edeltänyt pieni sanaharkka. Istuin siis heidän konttorissaan kuunnellen heidän perusteluitaan tapahtumalle. Ja sitten, sieltä se tuli, anteeksipyyntö ja jonkinlainen selitys siitä , miten nimeni oli sotkeutunut  koko juttuun. Perustelut eivät kuitenkaan riittäneet minulle, vaikka kuinka yritettivät toivottaa hyvää viikonloppua vielä kerran anteeksi pyydellen.